Arvoisat lukijat,
Olemme kirjoittaneet markkinakirjeissä sekä muissa ulostuloissamme likviditeetin merkityksestä osakemarkkinoille. Erityisesti olemme painottaneet sitä, minkälainen vaikutus likviditeetillä on suuryhtiöiden alle jäävien pienempien yhtiöiden kurssikehityksiin.
Viimeisen 10 vuoden aikana sijoittajien käyttäytyminen on muuttunut melko radikaalisti, ja tämä on aiheuttanut isoja muutoksia siihen missä määrin sijoituksia allokoidaan eri markkinasegmentteihin. Näemme itse, että likviditeettiä on ajautunut pitkälti kahteen pääsegmenttiin: passiivisiin sijoituksiin (ETF:t ja indeksirahastot) ja pääomarahastoihin (eng. Private Equity).
Kuva 1: Likviditeetin ja arvostuskertoimien suhde (Lähde: Proprius Partners)
Hedge-fund moguli David Einhorn on julkisesti arvioinut, että passiivisen sijoitustyylin rakettimainen nousu suosioon on tappanut markkinan hinnoittelumekanismin. Harvempi toimija enää tekee analyysityötä, vaan se on ulkoistettu täysin indeksilaskijoille, jolloin mielipiteitä on vähemmän ja tämän kautta väärinhinnoitteluja tulee enemmän. Tämä on kuitenkin vain yksi osa tarinaa. Toinen osa tarinaa on pääomarahastoihin keskittynyt rahan määrä.
Likviditeetin pakenemisesta johtuva ”arvostuskuoppa” koskee lähes kaikkia pieniä ja keskisuuria yhtiöitä pörssissä. Pääomarahastojen rooli tässä markkinassa on tällä hetkellä melko merkittävä. Mikäli ”arvostuskuoppa” on todellinen, niin meidän pitäisi nähdä enemmän pääomarahastoaktiviteettia ns. take-private -tyylisten transaktioiden osalta, jossa pääomarahastotoimijat ostavat yhtiöitä pois pörssistä.
Tämä hypoteesi näyttää tällä hetkellä pitävän paikkansa. Viime aikoina olemme nähneet melko ison kasan näitä take-private -diilejä. Yhdysvalloissa tämä vuosi on ollut todella aktiivinen teknologiayritysten osalta, mutta myös Euroopassa ja meidän rahastojemme segmenteissä on nähty näitä huhuja ja toteutuksia jonkun verran. Alla muutama ajankohtainen esimerkki:
- Saksalainen autoalan alihankkija Novem (DACH Value -salkkuyhtiö) on ollut take-private -huhujen alla, kun omistajaperhe on miettinyt yhtiön viemistä yksityiseksi johtuen liian matalasta pörssiarvostuksesta.
- Saksalainen IT-yhtiö Nagarro (DACH Value -salkkuyhtiö) on Yhdysvaltalaisen Warburg Pincuksen tähtäimessä yhtiön arvostuksen ollessa matalalla.
- Suomessa Musti Groupissa (oli Micro Finland -salkkuyhtiö) nähtiin take-private -diili, jossa Sonae SA yhdessä Musti Groupin johdon kanssa ostaa yhtiön pois pörssistä.
- Ranskalaisesta videopeliyhtiö Ubisoftista on myös liikkunut uutisia, että itse perustajaperhe olisi yhdessä pääomarahastotoimijan kanssa miettimässä yhtiön ostamista pois pörssistä.
- Ruotsalainen logistiikkapalveluita tarjoava Jetpak Holding Ab (Micro Scandinavia -salkkuyhtiö) ostettiin pois yhtiön pääomistajan vetämän konsortion kautta.
- Moller Maerskin perheen sijoitusyhtiö ostaa pois pumppu- ja hydrauliikkajärjestelmiä valmistavan Concentric AB:n (Micro Scandinavia -salkkuyhtiö)
- Vuoden 2023 puolella ruotsalainen pääomasijoitusyhtiö EQT osti takaisin listaamansa Open source ratkaisuihin keskittyneen SUSE AG:n (DACH Value -salkkuyhtiö) EQT oli aiemmin listannut SUSE:n pörssiin vuonna 2021. EQT listasi yhtiön 30 euron hintaan 2021 ja osti yhtiön pois 16 euron hintaan vuonna 2023.
Vuoden 2024 aikana Pääomarahastot ovat olleet todella aktiivisia suurissa diileissä, ja tämä johtuu nimenomaan likviditeetin keskittymisestä pääomarahastopuolelle ja sen pakenemisesta monesta listatusta segmentistä.
Voidaan siis todeta, että monessa unohdetussa markkinasegmentissä on niin sanotusti ostajan markkinat. Ajatus onkin, että jos pääomarahastotoimijoille nämä unohdetut segmentit ovat houkuttelevia korotetuilla hinnoilla, niin näiden samojen segmenttien pitäisi olla yleisesti houkuttelevia nykyhinnoilla.
Nykytilanteessa hyvä oston paikka tarkoittaa samalla myös huonoa irtautumismarkkinaa. Tämän takia pääomarahastotoimijoilla onkin ollut vaikeuksia irtautua kohteistaan, varsinkin listattuun markkinaan. Viimeksi näimme hyvän irtautumismarkkinan koronan jälkimainingeissa, kun yllä olevan kuvaajan U-muoto olikin enemmän kukkulanmuotoinen. Likviditeettiä oli niin paljon liikkeellä, että se valui joka markkinan kolkkaan.
Tämänhetkinen tilanne normalisoituu likviditeetin palatessa. Arvostuskertoimilla tehtävä arbitraasi ei ole kestävä tilanne ja korjautuu itsestään ajan myötä. Likviditeettitilanteen normalisoitumista odotellessa pörssisijoittajat saanevat odotuspalkkioksi lukuisia ostotarjouksia, mutta toisaalta parhaat hinnat jäävät useissa tapauksissa haaveiksi.
Kuva 2: Arbitraasimahdollisuuksien poistuminen likviditeetin palatessa markkinoille (Lähde: Proprius Partners)